Uutiset

”Kun ydinkysymys on saada lukija ja tarina kohtaamaan, kaikki erilaiset kanavat pitää ottaa käyttöön”

Kuvakirjojen katseleminen, kirjojen lukeminen ja kuunteleminen, ja tätä kautta lasten ja nuorten lukutaidon tukeminen on meille tärkeää Lukulumossa. Tavoitteenamme on edistää osallisuutta ja varmistaa, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus yhtäläiseen oppimiseen. Lukutaito on yksi oppimisen tärkeä perusta. Ja jotta opimme lukemaan, on saatavilla oltava mielenkiintoisia kirjoja! Niitä on Lukulumossa jo yli tuhat, kymmenille eri kielille käännettynä, ja lisää kirjoja tulee palveluun jatkuvasti.

Palasimme kirjan alkulähteille, eli kirjailijan ajatuksiin. Millaisia ajatuksia ja näkemyksiä kirjailijalla on lukutaidon tilasta sekä digitaalisista ääni- ja kuvakirjoista? Pyysimme kirjailija Kari Vaijärveä kertomaan myös yleisesti kirjailijan mielenkiintoisesta työstä. Karilta julkaistiin Lukulumoon juuri jännittävää Kolmikko -seikkailusarjaa.

 

Mistä ideat kirjan aiheeseen tulee?
Minulla useimmiten tarina lähtee kulkemaan jonkin uutisen, tapahtuman tai artikkelin kautta. Esimerkiksi Kolmikko-sarjan teoksissa kaikissa on tositapahtumat taustalla, vaikkapa silloin Suomessa liikkuneet rahaväärennökset, lisääntyneet mökkimurrot tai salaperäisen luolan löytyminen Sipoossa. Tietysti käytän itse kokemaani kuten jalkapallon pelaamista, postimerkkeilyä, veneilyä tai matkoja. Loput ovat sitten muuta – poikani kysyi aikoinaan työhuoneeni ovella: Kuinka monta sivua olet tänään valehdellut?

Onko sinulla päivittäinen aikataulu kirjan kirjoittamiseen vai eteneekö kirja aina inspiraation ohjaamana? Kuinka kauan päivässä kirjoitat kirjaa ja kuinka kauan kokonaisen kirjan tekemiseen menee?
Kirjailijoilla on varmasti monia tapoja. Toiset ovat säntillisiä uurastajia kello kahdeksasta neljään. Minulla on tapana tehdä ensiksi raamit lukuineen ja niiden sisältö pääpiirteissään. Sitten annan kaiken muhia pääkopassa rauhassa, keräilen lisätietoja ja tarkistuksia muistiin. Unien aikanakin tarina voi kehittyä jännittävästi sinne tänne. Kun on viimein pakko kirjoittaa, mieli kuljettaa tarinaa tosi nopeasti loppuun – kuukaudessa saa jo hyvän kokonaisuuden kasaan. Sitten vain viimeistelemään!

Mitkä ovat omia lastenkirjasuosikkejasi? Millaisista aiheista itse luet mielelläsi? Minkä ikäisenä itse aloit lukemaan?
Meillä kotona luettiin paljon. Muistan, että lapsena pidin jännittävistä saduista, jopa kauhujututkin kelpasivat. Niitä löytyi kyllä vaikkapa Laura Sointeen kirjoista, eivätkä Mestaritontun seikkailutkaan huonoja olleet. Lukeminen kehittyi samaan tahtiin, ja kouluun mennessä osasin jo auttavasti nuo harakanvarpaat. Sitten tulivat urheilukirjat, Joka pojan kirjat, ja yleensä totta ja tarinoita sisältäneet vuosikirjat. Kun jostain harrastuksesta kiinnostui, luki myös paljon tietokirjoja. Siihen aikaan suosikkeja olivat niin Kompassi-sarja kuin tietysti Pikku Jättiläinen, mistä löysi ihan mitä tahansa tietoa.

Miksi sinusta tuli kirjailija?
Opiskelin ensin kirjastonhoitajaksi, koska minua kiinnosti työ kirjojen ja asiakaspalvelun parissa. Aloitin sitten kirjojen arvostelijana mm. Helsingin Sanomissa. Taisin sohaista erästä tunnettua lastenkirjailijaa. Hän kehotti ensin kirjoittamaan oman lastenkirjan, jotta tietäisin mistä on kyse. Tein työtä käskettyä ja osallistuin kirjoituskilpailuun. Kun tulin toiseksi, niin ura urkeni. Mutta varmaan asiaan vaikutti myös halu kertoa itselle tärkeistä asioista juuri niin kuin haluaa. Palautetta on aina mukava saada, erilaistakin kuten 11-vuotiaalta Maisalta:” Moi, sinä hyvä nuortenkirjailija! Kirjoitan ensimmäistä kertaa kirjailijalle. Kirjasi oli mukava. Voisitko kuitenkin kirjoittaa tytöstä, joka lähtee Amerikkaan ja voittaa balettikilpailun.”

Minkälaiset kirjat on vaikeita kirjoittaa ja minkälaiset helppoja?
Minulle seikkailukirjojen tekeminen on hauskaa ja helppoa. Toki niidenkin täytyy mielestäni olla todenmukaisia. Sopivasti huumoria mukana vetää mukaansa. Olen kirjoittanut joitakin fantasiakirjoja, selkokirjoja ja historiallisia opuksia. Fantasiaa sai miettiä hartaasti, vaikka luulisi sen olevan mielikuvituksellisena helppoa. Samoin selkokirjaa täytyy harkita pitkään, kun miettii hyviä sanoja, lauseita ja ymmärtämisen tasoa juonen lisäksi. Mutta eniten aikaa minulla on mennyt tietojen keräämiseen, tarkistuksiin ja silloisen maailman esittämiseen historiallisissa kirjoissa kuten Aavelinnassa tai Halkokellarin salaisuudessa. Isoisäni asunnossa esimerkiksi oli yhteinen vessa naapurin kanssa! Siinä oli varmasti setvimistä vuorojen kanssa.

Lasten lukutaidon tasosta on kirjoitettu paljon viimeaikoina, mikä mielestäsi kirjailijana on lasten lukutaidon tila nyt?
Eniten minua huolestuttaa jo pitkään jatkunut kahtia jakautuminen. Yhä enemmän on huonosti lukevia, samoin lukemaansa huonosti ymmärtävien joukko. Silloin yleensä käy niin, että toisilla menee yhä huonommin. 10-vuotias Esa viestitti minulle, että ”luin sinun kirjaasi. Sitten alkoi väsyttää ja lähdin hyppimään puussa.” Ihan okk, mutta toivottavasti Esa tuli takaisin virkistyneenä ja jatkoi lukemista. Jos ei minun kirjaani, niin jotain toista. Nyt on paljon puhuttu tukitoimenpiteistä. Tuntuu hiukan hassulta ajatella, että juuri kouluihin täytyy palkata lukemisen ohjaajia! Ilman monipuolista erilaisten tekstien lukutaitoa ei vain pärjätä näin nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Lukulumoon on tuli kirjoistasi juuri enemmän pojille suunnattuja kirjoja (Kolmikko-sarjaa). Miten poikien lukemista voisi mielestäsi enemmän tukea?
Lukeminen ei välttämättä ole harrastusten yläpäässä, mutta sitä voi ja varmaan harrastetaan monin tavoin. On lehtiä, sarjakuvia, urheilu-uutisia, käyttöoppaita. Mutta pitemmät tekstit johdattelevat miettimään ja ymmärtämään laajempiakin asioita ja tunteita. Useat viimevuosien tutkimukset osoittavat juuri poikien lukutaidon heikentyneen merkittävämmin kuin tyttöjen. Tarvitaan idoleita ja nuorten omia vaikuttajia, jotka puhuvat asian puolesta.  Kun Suomen kärkitubettajiin kuuluva Miklu kirjoittaa Universumin parhaimman kirjan, niin jotain lukemisen tärkeydestä saattaa jäädä muhimaan! Myös koululla, perheellä, kirjastolla, kavereilla ja ympäristöllä on merkityksensä lukemisen tukemisessa. Jokaiseen varmaan yritetään nyt panostaa. Tärkeintä taitaa olla kirjoittaa hyviä kirjoja ja saada ne myös lähelle lukijoita, ja esille erilaisissa medioissa. Paras palaute minulle taitaa olla 11-vuotiaan Hannan viesti: ”Sinun kirja sai sydämen hyppään kallelleen.”

Millaisena näet digitaaliset ääni- ja kuvakirjat (perinteisten kirjojen rinnalla)? Käytätkö itse digitaalisia kirjapalveluja/kuunteletko itse kirjoja?
Kun ydinkysymys on saada lukija ja tarina kohtaamaan, kaikki erilaiset kanavat pitää ottaa käyttöön. Lukemistilanteita on niin erilaisia, että vanha kunnon kirja ei ole aina passeli (vaikka moneen taipuukin). Erilaisten sähköisten kirjojen nouseva suosio osoittaa niiden tulevan tarpeeseen. Kuuntelen itse paljon podcasteja ja olen lukenut itse joitakin kirjojani. Siksi mietin vielä, miksi tuntuu hankalalta kuulla omaa tekstiään toisen esittämänä. Onko se toinen kirja? Onko siinä minun mielikuvani? Miksi painotit noin? Mutta tämä taitaa olla harvinaisempi kirjailijan ikioma ongelma omien tekstiensä kanssa. Sähköisten kirjojen rooli on yhä tärkeämpi myös ikääntyville ihmisille, jotka näin voivat jatkaa tarinoiden ja tietojen kanssa yhä pitempään.

 

Kari Vaijärvi on kirjailija ja runoilija, joka kirjoittaa erityisesti lasten- ja nuortenkirjoja. Hänet on palkittu muun muassa lastenkulttuurin valtionpalkinnolla (1992) ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla (2018).

Lukulumosta löydät mm. seuraavat Karin kirjat (kirjan nimi johtaa suoraan Lukulumossa olevaan kirjaan):

Kolmikko eurojahdissa

Kolmikko luolajahdissa

Kolmikko kultajahdissa